Saven hyviä ominaisuuksia rakennusmateriaalina ei voi korostaa liikaa. Savi on maailman vanhin rakennusaine ja sitä on käytetty pinta- ja massiivirakenteina perinteisesti myös meillä Suomessa. Suomen maaperä on täynnä tätä erinomaista rakennusainetta, jonka käyttö harmillisesti on unohtunut uusien teollisten materiaalien vallatessa rakennusalaa. Meidän kaikkien onneksi, jotka haluamme hengittää terveellistä sisäilmaa ja osallistua ilmaston kuumentamiseen mahdollisimman vähän, on savirakentaminen tekemässä hiljalleen paluun myös Suomen työmaille. Savi on rakennusmateriaaleista mahdollisesti kaikkein ekologisin ja se soveltuu erinomaisesti sekä uudis- että korjausrakentamiseen.
Savirakentamista edistetään nyt muun muassa Raision seudun koulutuskuntayhtymän muutama vuosi sitten aloittaneella savirakentajalinjalla ja esimerkiksi perinnerakentamiseen keskittyneiden yhdistysten ja yritysten sekä SAFAn järjestämillä kursseilla. Tietoisuutta rakennustavoista ja saven hyödyistä lisätään ja ennakkoluuloja poistetaan esimerkiksi somessa ja printattuna mediana.
Me Studio Arkistolla esitämme oman oodimme savelle ja esittelemme projektiemme ja käymiemme kurssien kautta savirakentamisen tekniikoita ja sen hyötyjä. Minä olin savilattiakurssilla Forssassa, jossa Wiksbergin kartanon viljelypalstat Ry:n omistamaa vanhaa kartanon talousrakennusta korjataan pienellä budjetilla yhdistyksen käyttöön varasto- ja aputiloiksi. Tässä blogitekstissä esittelen pääpiirteittäin savilattian rakentamisen vaiheet sekä mahdolliset käyttökohteet ja saven hyödyt.
Mistä savilattian rakentaminen alkaa?
Savimassan valmistus ja mallipalan teko
Savimassa valmistetaan sekoittamalla savea tai savijauhoa ja eri kokoisia kivilaatuja sopivassa suhteessa. Savimassa notkistetaan vedellä melko kiinteäksi massaksi. Massa ei saa olla liian kosteaa eikä liian kuivaa. Sopivan koostumuksen voi testata pallotestillä. Massa pyöritetään käsissä tiiviiksi palloksi ja tiputetaan kovalle alustalle, kun pallo murtuu noin kolmeen osaan, massan koostumus on sopiva.
Savimassa testataan mallipalan avulla, josta voidaan nähdä myös lopullinen pintastruktuuri. Muotiksi käy riittävän syvä ja iskuja kestävä, pienehkö astia. Savimassa tiivistetään vasaroimalla se muottiin, näin simuloidaan tärytys pienessä mittakaavassa. Tiivistetyn saven on hyvä tulla puolen sentin verran muotin reunoja korkeammalle, jotta se voidaan lopulta hioa.
Valmiiseen, vielä märkään pintaan piirretään kiinteä mittaviiva, jonka avulla tarkistetaan saven kutistuminen. Savimassa saa kutistua korkeintaan 1% muutaman tunnin aikana. Keramiikkaa harrastavat tietävät, että keramiikassa käytetty savi, jossa on vain hieman hienoa samottia, kutistuu kuivuessaan 10%. Yhden prosentin kuivumisen mahdollistaa siis erikokoinen kiviaines saven joukossa, jota lattian valmistuksessa käytetään hyvinkin suuri osa koko massasta.
Muutaman tunnin kuivumisen jälkeen mallipala hiotaan, kuten lopullinen lattia, hiomalaikalla. Hiomalaikkoja voi käyttää kolmea eri karheutta, mutta usein savilattian ilmeeseen sopii rouheampi hionta, jolloin riittää, kun käytetään vain yhtä karheinta laikkaa. Hioessa savimassan pintaan ruiskutetaan vettä.
Savilattia mallipalassa. Savilattia sisältää suomalaista savea ja eri kokoisia kiviä sopivassa suhteessa. Mallipala tehdään, jotta varmistutaan massan sopivasta koostumuksesta.
Vasemmalla mallipala valmiina hiottavaksi, oikealla valmiiksi hiottu mallipala, josta eri kokoiset kivet ja kierrätystiilenpalat näkyvät hienosti. Suomalainen punasavi on rakennusaineena vaalean harmaata ja muuttuu punaiseksi vasta poltettaessa, eli tiilien tai keramiikkatöiden muodossa. Tämä massa täyttää kriteerit lattian valmistusta varten.
Savilattian valun vaiheet
Maanvaraisen savilattian rakennekerrokset, työn vaiheet ja aikataulu
Vanha talousrakennus on seissyt sateessa ilman kattoa ja ollut äärimmäisen huonossa kunnossa. Se on rakennettu itse tehdyistä, mahdollisesti paikan päällä poltetuista tiilistä, joiden laatu vaihtelee ja siksi seinät ovat rapautuneet epätasaisesti. Oviaukot ja muut vaaran paikat on tuettu uudelleen, mutta pinnat saavat jäädä rouheiksi.
Savirappaukset tehtiin mukaillen rapautunutta tiilipintaa ja jokainen talkoolainen sai käyttää omaa taiteellista vapauttaan pintojen struktuureissa. Punainen laasti on peräisin Virosta ja se on valmista seinärappaukseksi soveltuvaa seosta Savi Ukumajalta. Viron maaperästä löytyy useampaa savisävyä kuin meiltä Suomesta.
Savilattian massa valmistettiin teollisesti betonilaitteilla ja tuotiin paikalle kuorma-autoilla, joista se lastattiin tähän annostelijaan, josta massan sai kätevästi kottikärryihin sisälle kuljetusta varten.
Savilattian voi toteuttaa sekä maanvaraisena, että välipohjien päälle. Jos lattia tehdään pintavaluksi välipohjan päälle, ainoana määrittävänä tekijänä on, että rakenne kestää sekä saven painon, että tärytyskoneella ajon. Ohuimmillaan savilattian voi tehdä esimerkiksi 30mm paksuna pintavaluna betonilattian päälle, mutta maanvaraisena lattiana valu tehdään noin 100mm paksuna.
Maanvaraiseen lattiaan alimmiksi kerroksiksi suositellaan kapillaarikatkoksi 200mm pestyä soraa alimmaiseksi, ja sen päälle 100-200mm kierrätyslasista valmistettua, lämpöarvoltaan erinomaista ja kevyttä vaahtolasia, jota saa kahden kokoisina rakeina, tässä käytettiin pienintä raekokoa. Vaahtolasi ei ole kapillaarista, mutta varmuuden vuoksi sen alle maata vasten suositellaan kuitenkin sorakerrosta. Foamit valmistaa kierrätyslasista vaahtolasimursketta Forssassa, mursketta saa eri kokoisina rakeina käyttötarpeesta riippuen.
Vaahtolasin ja seinärakenteen väliin tulee radonkaista. Kaista asetetaan kiertämään seinän ympäri ja sitä vasten kipataan 100mm kerros vaahtolasia, joka tärytetään tasaiseksi paikoilleen. Tasoitetun vaahtolasin päälle taitetaan radonkaistan helmat. Saumakohdat liimataan ilmavuotojen estämiseksi rakennusliimalla. Radonkaista on hankkeen ainoa muovivalmiste, josta ei ole toistaiseksi olemassa ekologista vaihtoehtoa, mutta toivon mukaan tulevaisuudessa sellainen löytyy.
Radonkaistojen taitettujen helmojen päälle levitetään rakennusliima, johon kiinnitetään uusi radonkaista siten, että se nousee seinää vasten 100mm, siis savimassan verran.
Toisen radonkaistan päälle levitetään kangas, jonka päälle savi kaadetaan.
Savimassa tasoitetaan ensin karkeasti ja lopuksi tärytetään. Tärytyskone ei yllä aivan nurkkiin, vaan nurkat tampataan käsipelillä laudanpalan ja painavan, tähän käyttöön vanhan mallin mukaan hitsatun työkalun avulla.
Tässä kohteessa kynnysten alla oli ilmaa, joten niihin nuijittiin ennen lattiavalua alle tiiviisti savimassaa. Tarkkasilmäinen huomaa, että radonkaista puuttuu kyseisestä kuvasta. Tässä kohteessa, joka ei tule asuinkäyttöön, voidaan toteuttaa tiiveystesti. Testihuoneista toiseen asennettiin radonkaista ja toiseen ei. Molempiin huoneisiin tehdään vuototesti merkkikaasulla sekä saven ollessa vielä tuoretta että uudelleen vuoden kuluttua.
Tärytyksen jälkeen lattiassa saattaa olla pieniä kuoppia, jotka täytetään kourallisella savimassaa, suihkutetaan vedellä ja tärytetään uudelleen. Virolainen punainen savi seinässä ja harmaa suomalainen savi sopivat kauniisti yhteen.
Kun savi on hieman kuivunut, se hiotaan hiomalaikalla. Tämä tehdään siis vielä saman päivän aikana. Savilattian kuivuttua kokonaan, sille tehdään pintakäsittely. Tavallisissa tiloissa käytetään pellavaöljyvahaa, joka tekee nimensä mukaisesti vahamaisen pinnan ja lisää hieman kiiltoa. Kovan kulutuksen tiloissa, kuten eteisessä tai keittiössä, joissa saattaa tulla myös hieman roiskeita, voidaan käyttää kaliumsilikaattia pinnoitteena. Molempia tuotteita löytyy valmiina perinnerakentamiseen erikoistuneista rautakaupoista.
Savilattian tulevaisuus
Nykyiset asumisturvallisuutta varten laaditut sertifikaatit ampuvat itseään omaan nilkkaan. Monikerroksinen riskirakenteinen muovilla korjattu talo voi olla sertifioitu, kun taas 100% terveellinen ja turvallinen savitalo ei. Myös muut rakennusalan lait tulevat auttamatta perässä, kun koitamme terveellisen ja ekologisen rakentamisen keinoin suunnitella ihmisille turvallisia asuin- ja työympäristöjä. Muutos on kuitenkin tapahtumassa, joskin siihen pitäisi pistää vähän vauhtia.
Savilattia on herättänyt kiinnostusta myös betoniteollisuuden edustajissa. Tekijät ovat kiitelleet savilattian tekemisen helppoudesta betonivaluun verrattuna. Savilattian massa pysyy työstökuntoisena reilusti pidempään kuin betoni, sääolosuhteista paljolti riippuen, mutta kuitenkin siten, että valmis massa on syytä käyttää saman päivän aikana. Ja yksi saven hienouksistahan on se, että jos massa kuivahtaa liikaa, siihen vain lisätään hieman vettä ja se on taas työstettävissä.
Savilattia lisäksi kuivuu lopulliseen olomuotoonsa reilusti betonia nopeammin, jopa kahdessa viikossa. Savilattia halkeilee kuivuessaan hieman, ja halutessaan halkeamat on helppo tasoittaa veden avulla. Savilattiateollisuus on tällä hetkellä kehittelemässä myös pienehköjä savilattiaelementtejä, jään mielenkiinnolla odottamaan tuotteen vastaanottoa. Myös seinäpintoihin on tullut teollinen savilevytuote korvaamaan kipsilevyä.
Коментарі