Terveellinen huoneilma vaatii hengittävät materiaalit
Rintamamiestalon tapettiremontissa talosta poistettiin riskirakenne, eli hengittämätön sisäpinta. Vanhat tapettikerrat tutkittiin ja taltioitiin. Uusi pinta valikoitui talon aikakautta, historiaa ja kokonaissisustusta kunnioittaen. Remontin ansiosta saavutettiin hengittävä sisäpinta ja sisustuksellisesti kaunis lopputulos. Kokosimme tähän artikkeliin huomioita paperitapeteista ja ohjeita vanhan talon tapetointiin.
Seinärakenteen tulee olla hengittävä, jotta rakennus pysyy terveenä
Periaatteessa seinärakenteen ohje on, että sisin kerros on tiiviimpi kuin uloin kerros. Seinissä voisi siis käyttää hengittämätöntä tapettia, jos sääolot olisivat aina sellaiset, että ilmankosteus tasaantuisi aina sisältä ulospäin ja jos tätäkin rakennusta ei olisi maalattu ulkopuolelta hengittämättömällä latex-maalilla. Kuitenkin todellisuudessa sisätiloissa voi olla viileämpää kuin ulkona, jolloin kosteustasapaino on helposti sellainen, että kosteus pyrkii tasaantumaan ulkoa sisälle päin, näin on esimerkiksi oikeastaan aina, jos kesähelteellä käytetään ilmastointilaitetta tai ilmalämpöpumppua viilentämään tilaa.
Seinärakenteen ulkopinnan tulisi myös aina olla hengittävä, ja tämä toteutuu jopa latex-maalipintaisissa taloissa silloin, kun tuulensuojan ja ulkoverhouksen väliin on tehty rimoitus ja ilmarako. Jälleenrakennusajan taloissa ilmarakoa ei kuitenkaan ole, vaan ulkoverhouslaudat on lyöty suoraan tuulensuojalevyyn kiinni. Tässä rakenteessa ei ole mitään ongelmallista ennen, kuin sen pintaan sivellään hengittämätön latex-maali, ja sisältä ulospäin pyrkivä kosteus jää jumiin latex-maalin ja ulkoverhouslaudoituksen väliin ja takaa hyvän kosteat olosuhteet mikrobikasvustolle. Vielä laajempi ongelma seinärakenteessa voi syntyä, kun ulkopuolella on latex-maali ja sisäpuolella muovitapetti tai latex-maalilla maalattu lasikuitutapetti. Tällöin kosteus ei pääse kuivumaan mitenkään kumpaankaan suuntaan, vaan koko seinärakenne on hengittämätön muovitasku kaikelle kasvustolle.
Tässä rintamamiestalossa talon julkisivu on maalattu latex-maalilla. Tämän vuoksi tapettiremonttia suunnitellessa tuli kiinnittää huomiota siihen millainen tapetti kohteeseen valikoitui.
Rintamamiestalon tapettiremontti aloitettiin kartoittamalla nykytilanne
40-luvun alussa valmistunutta rintamamiestaloa, jossa tapettiremontti tehtiin, on remontoitu vuosien varrella useaan otteeseen. Nyt tapetoitu huone on ylimmässä kerroksessa, jossa on alun perin asunut ajalle tyypillisesti perheen vuokralainen.
Viimeisin tapettikerros oli vaalea ja kukkakuvioinen, joka äkkiseltään vaikutti ja tuntui käsikosketuksella paperiselta, joten alkuperäinen suunnitelma oli jättää tapetti seinään. Lopulta huomattiin, että paikoin tapetti kupruilee voimakkaasti ja tuntuu löysältä seinässä. Syy selvisi, kun tapettikerroksia lähdettiin purkamaan. Uusimman tapettikerran alla oli muovipintainen, ruskean oranssi tapettikerros, joka oli kerännyt sisältä tulevan kosteuden pintaansa ja irrottanut näin päällimmäisen tapetin. Päällimmäisessä tapetissa todettiin myös lopulta olevan ohut muovikalvo, kuten nykypaperitapeteissa. Tummanruskean tapetin alla oli vielä neljä kerrosta tapettia, joista kaikki olivat täyspaperisia.
Päällimmäinen tapetti lähti vaivatta kokonaisina vuotina irti seinästä johtuen alla olevasta muovipintaisesta tapetista. Muovipintainen tapetti oli haastavampi irroitettava, sillä sitä ei pystynyt kastelemaan sen muovipinnasta johtuen. Mitään tapetinpoistokemikaaleja ei luonnollisestikaan käytetty terveen talon remontissa. Muovipinnan alla olevat kerrokset olivat kaikki hengittäviä, joten periaatteessa riitti, että muovikalvon sai irroitettua. Ne seinät, joilta muovipintainen tapetti irtosi helpommin, se irroitettiin suihkepullon ja lastan avulla.
Ennen tapettikerrosten repimistä tehtiin pitkäjänteinen testi, saisiko jonkun vanhimmista tapettikerroksista siistinä esiin ja jätettyä huoneen tapetiksi, mutta paperitapetit olivat paikoin niin lujasti kiinni toisissaan, että siisti irroittaminen ei hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut. Jos vanha liisteri ei lähde pehmenemään veden vaikutuksesta, se saattaa olla ns. tapettiliimaa, jolloin on syytä ottaa asbesti-näyte, sillä myös tapettiliimoissa, kuten muissakin liimoissa ja eristeissä (ja vähän kaikessa), on käytetty asbestia sen kieltoon v.1994 saakka.
Nykytilanteen kartoituksen jälkeen todettiin, että huone on tapetoitava uudelleen paperitapetilla, jotta seinärakenteesta saadaan hengittävä.
Paperitapetin hengittävyys kannattaa tarkistaa
Monia tapetteja myydään paperitapetti -nimellä, silti lähes kaikissa uusissa tapeteissa on vähintäänkin ohut muovikalvo pinnalla. Muovikalvo on ollut käyttäjien toive, sillä se estää painoväriä leviämästä, mikäli esim. tapetin kiinnitysvaiheessa pintaan joutuu kosteutta, kuten liisteriä reunan alta. Muovikalvo tapetin pinnalla kuitenkin heikentää sen hengittävyysominaisuuksia. Suomalaisista tapetinvalmistajista Pihlgren & Ritolalta voi erikseen tilata tapetteja ilman muovikalvoa. Ruotsissa valmistetaan enemmän paperitapetteja, joskin niissäkin usein on muovikalvo pinnalla. Muovikalvo ei välttämättä estä tapetin hengittämistä täysin, mikäli kalvo on riittävän huokoinen/reikäinen, mutta silloin tapetti ei varsinaisesti hengitä, eli ime kosteutta ja luovuta sitä, vaan vesi siirtyy muovikalvon reikien läpi höyrystyessään. Joka tapauksessa sen, että vesi jollain tavalla siirtyy rakennekerroksen läpi, pitäisi riittää pitämään koko rakenne terveellisenä.
Uutta paperitapettia valitessa testattiin edellä mainituista syistä sen hengittävyys. Yksinkertainen ja epätieteellinen koe riittää kotioloissa tapetin hengittävyyden todistamiseen. Kokeen selostus löytyy Hannu Rinteen Rintamamiestalo -opaskirjasta.
Tapetin valinnassa kunnioitettiin talon historiaa
Tapettivaihtoehdot löytyivät tamperelaisen kivijalkaliikkeen Seinäruusu-tapettikaupan valikoimasta. Tämä huone tapetoitiin kauttaaltaan, joten toiveissa oli löytää melko edullinen tapetti. Lattian sävy valikoitui yläkerran aulan monien maalikerrosten joukosta ja siihen sopi hyvin kukallinen, ruotsalaisen Borosanin tapetti, joka sopii myös ilmeeltään jälleenrakennusajan taloon. Koko talon sisustuksessa käytetään useammassa tilassa eri vihreän sävyjä, joka jatkaa väriteemaa 80-luvun pintojen alta löytyneistä sävyistä. Vihreä palanen on vanha maali yläkertaan johtavan portaikon seinältä, jonka päälle on asennettu myöhemmin latex-maalilla maalattu lasikuitutapetti.
Tapetin hengittävyyden testaus
Kun myymälästä oli valittu silmää miellyttävät ja talon henkeen sopivat tapettivaihtoehdot, toteutettiin koe, jolla varmistuttiin valitun tapetin hengittävyydestä. Tapeteista saa joko myymälästä ilmaiseksi tai tapettivalmistajien nettikaupasta muutamalla eurolla mallipalat omaksi kotiin.
Koko mallipalaa ei tarvitse uhrata testiä varten, vaan siitä leikataan sopivan kokoinen pala, sellainen, että juomalasin reunat ovat kokonaan palan sisäpuolella. Tapetinpalan alle tulee pala valkoista kopiopaperia, oma palansa jokaisen eri tapetin alle. Kopiopaperi ja tapetti asetetaan hengittämättömän, tasaisen pinnan päälle, kuten vaikkapa uunivuoalle.
Tapetin pinnalle tiputetaan suurehko pisara vettä esimerkiksi pikkulusikan kärjellä. Pisaran päälle asetetaan juomalasi, jotta pisara ei pääse haihtumaan huoneilmaan. Pisaran käyttäytymistä osotetaan korkeintaan tunti.
Testin jälkeen siirretään varoen kopiopaperi näkyviin. Jos paperi on kupruuntunut, vesi on päässyt tapetista läpi. Kaikissa uusissa tapeteissa pisara jäi odotetusti tapetin pintaan pisaran muotoon, vaikka alla oleva paperi imi selkeästi siitä kosteutta. Tapeteissa on siis muovikalvo, mutta kosteus pääsee jollain konstilla siirtymään sen läpi puolelta toiselle. Kaikkia testattuja tapettimalleja uskaltaisi siis käyttää vanhan talon korjauksessa.
Tapetoidun huoneen alimmat tapettikerrokset olivat selkeästi paperitapettia, mutta kaikki kerrokset testattiin kuitenkin mielenkiinnosta. Päällimmäinen paperitapetiksi arveltu kerros päästi vettä läpi, mutta pisara jäi pisaran muotoon tapetin pinnalle, kuten uusille tapeteille kävi. Kaikki neljä alinta tapettikerrosta imaisivat pisaran kuin pesusieni jo sen heti kosketettua tapetin pintaa. Tummanruskea tapetti oli alta paperia, mutta pinnan muovikuosi oli niin paksu ja tiivis, ettei se päästänyt vettä lävitseen lainkaan.
Tapetin asennus
Tapetointiin tarvittavat välineet:
Liisteriharja liisterin levitykseen
Tapettiharja tapetin kiinnittämiseen
Rättejä, esim mikrokuituliinoja kostutettuina ja kuivina, jotta sotkuja saa pyyhittyä työn edetessä
Luotilanka, eli pyöreäreunainen paino (jotta liikkuu seinällä varmasti suoraan linjaan), narua ja pieni naula tai ruuvi. Vaihtoehtoisesti laser, jos sellainen sattuu olemaan käytettävissä
Itse vehnäjauhoista tehtyä tai luonnonmukaista, vanhanajan selluloosatapettiliisteriä, kannellinen sekoitusastia, vispilä
Mattopuukko ja metalliviivain (n. 50 cm)
Pohjatöitä varten pienempi pensseli ja kippo liisterille
Tapetointipöytä, työ on helpointa, kun pöydän pituus on seinää pidempi, eli vuota mahtuu siihen kokonaisena
Seinäpinnan paikkaus
Jotta lopullisesta pinnasta tulee siisti, tulisi tapetoitavan pinnan olla kuta kuinkin kädellä tunnusteltaessa sileä. Vanhan talon henkeen kuuluu se, että kaikki ei ole kipsilevyn suoraa, vaan tässäkin siloitetaan pahimmat rosot ja kuopat, jotka voisivat näkyä varjoina uuden tapetin pinnassa. Jos tapettien poistamisen jälkeen jää näkyviin eri tapettikerroksia, niiden seunat voi käydä kevyesti läpi hienolla hiomapaperilla. Jos se ei riitä, isompia paikkauksia voi tehdä sanomalehden ja tapettiliisterin avulla. Sanomalehdellä ja tapettiliisterillä voidaan korjata myös rikkoutuneita tai löystyneitä pinkopahveja. Jos uusi tapetti on kauttaaltaan tumman sävyinen, voi paikkaukseen käyttää uutta sanomalehteä, mutta jos tapetti on vaaleampaa tai vaalean kirjavaa, on syytä käyttää vanhoja lehtiä, joiden muste on jo niin kuivaa, ettei se pääse imeytymään tapettiin ja näin tulemaan näkyviin vaaleassa tapetissa tummina alueina. Tässä käytetyt sanomalehdet löytyivät komerosta. Vaalean ja etenkin tasaisen vaalean tapetin alle tapetoidaan makulatuuripaperikerros, jotta vanhat tapetit ja korjauspaikat eivät kuulla läpi. Mitään koko seinään levitettäviä ja hiottavia tasoitteita ei käytetä ensinnäkään siksi, että se on turha menoerä, mutta myös siksi, ettei tällaisten uusien superaineiden myrkyllisyydestä tai hengittävyydestä voi olla varma.
Suuremmat pinkopahviin ikkunan nurkkiin tulleet reiät paikattiin pahvilla, kierrätysteeman mukaan tähän tarkoitukseen soveltui hyvin puhdas pizzalaatikon kansi. Reunat siloitettiin sanomalehdellä ja liisterillä. Liisterinä käytettiin selluloosasta valmistettua perinnetapettiliisteriä, sen tuoksu on kuin vastasahattu puu. Vehnäjauholiisteri sopisi tarkoitukseen yhtä hyvin ja sitä testaamme savimaalien sidosaineena myöhemmin.
Asemointi
Tapetointi aloitetaan siitä nurkasta, jossa haittaa vähiten, että kuvion raportti ei kohtaa. Muutaman sentin päähän nurkasta asetetaan luotilanka ja merkataan tapetin vatupassissa olevan aloitusreunan paikka. Vanhan talon tapetoinnissa vuotaa ei kannata leikata heti oikeaan kokoonsa, vaan liikkumavaraa on syytä jättää vähintään kymmenisen senttiä sekä ylä, että alareunaan. Tapettirullan nurjalla puolella on merkit raportin eli kuosin toiston alkamispisteistä. Yläreuna kannattaa olla 5-10cm raportin alapuolella, sillä luultavasti paitsi seinät, myös alakatto on vinossa, joten jättämällä liikkumavaraa raportin yläreunaan, tapetti ei vahingossa lopu yläreunasta kesken, jos katto onkin korkeammalla jostain kohtaa.
Tasaiset, aukottomat seinät ovat helpoimpia, joten se voi olla myös hyvä peruste valita tapetoinnin aloituspaikka, jotta tapetointi sujuu jo hyvin ensimmäiselle aukolle tultaessa. Suuret aukot, kuten ovet, leikattiin tässä valmiiksi siten, että aukon yli tuli tapettia kymmenkunta senttiä, ja tarkempi leikkaus mattopuukolla ja metalliviivaimella, kun tapetti oli kiinnitetty oikeaan kohtaan seinässä. Pistorasiat ja valokatkaisimet voi leikata esimerkiksi niin, että kuivalla vuodalla katsotaan aukon paikka ja siihen leikataan rasti. Tai kuten tässä, pistorasiat ja katkaisijat suojattiin sanomalehdellä ja maalarinteipillä tarkasti reunoja myöten ja aukot leikattiin, kun tapetti oli seinässä paikoillaan.
Nurkissa tehdään vanhan talon tapetoinnissa aina suoristus. Jos nurkka vain ylitetään, tapetti lähtee seuraavalla seinustalla vinoon. Nurkkaan tulevan vuodan voi valmiiksi leikata pitkittäin sellaiseen mittaan, että se tulee parisen senttimetriä nurkan yli tai ali. Toinen puolikas liisteröidään paikalleen luotilangan, laserin tai pitkän vatupassin avulla siten, että se ylittää nurkassa toisen vuotapuoliskon ja tulee uudella seinällä suoraan linjaan. Nurkassa leikatut pinnat limitetään, eli kuosit eivät täysin kohtaa, mutta nurkassa kuosin rikkoutumista ei juurikaan huomaa, enemmän on haittaa siitä, että tapetti lähtisi vinoon.
Paperitapetin liisteröinti
Tapetin ohjeissa tai rullan kyljessä kerrotaan, tuleeko tapettivuodat liisteröidä limittäin vai puskuun. Jos kuosi edellyttää, että vuodat liisteröidään puskuun, on saumojen kohdalle seinään tehtävä pohjamaalaus, mikäli tapetti on eri sävyinen kuin seinä sen alla. Tapetti kastuu liisteröinnistä ja kuivuessaan se kutistuu niin, että tumman tapetin alta alkaa pilkistää vaaleat raidat. Tämä tapetti liisteröitiin limittäin, joten pohjamaalauksia ei tarvittu.
Lopputuloksena terveellinen rakenne
Tapetoimalla huone uudelleen paperitapetilla ja poistamalla vanha hengittämätön tapetti huoneesta on poistettu riskirakenne, eli muovikerros.
Seinän kaikki tapettikerrokset taltioitiin talokirjaa varten, josta koostetaan muistio ja huoltokirja talon tulevaisuutta varten. Kirjaan koostetaan vanhojen kerrostumien löydöt materiaalinäytteinä, tekstein ja kuvin, lisäksi selostetaan uusien remonttien työvaiheet ja käytetyt materiaalit, mallit, sävyt ja kuosit. Tämä helpottaa tulevaisuudessa korjauksia ja uusien pintakerrosten tekemistä myös sellaisten asukkaiden toimesta, jotka eivät välttämättä ymmärrä automaattisesti esimerkiksi vanhan talon hengittävyyden ehdotonta tärkeyttä.
Comments